Wiepke Folkerts - Espiral #1 en Espiral #2

Todellisuus on loputon kuvien labyrintti. Valokuva tekee osan siitä näkyväksi ja mahdollistaa siten vuorovaikutuksen valokuvaajan ja katsojan välillä. Valokuvaukseni alkaa inspiroivasta todellisuudesta, johon lisään mielikuvitukseni. Päässäni todellisuus muuttuu kuviksi, jotka haluan vangita valokuviin. Jokainen teos on jäätynyt hetki tarinassa, joka kehittyy jatkuvasti. Näen kauneuden voimakkaissa installaatioissa ja rakennuksissa ja haluan tehdä sen näkyväksi. Seison paikallani ja koen tilaa, äärettömyyttä, rauhaa ja hiljaisuutta. Aiheet ja elementit ovat erilaisia, mutta tarpeeni on sama, esteettinen kauneus ja se, mitä koen, tunnen ja näen, paljastuvat kuvissa. Syntyy jotain, mitä ei ollut aiemmin. Valokuvistani tulee siten jatke, mutta samalla osa todellisuutta, johon on lisätty tulkintani ja näkökulmani, mutta myös tunteeni ja kokemukseni. Perspektiivi, rajaus, värien käyttö, häiritsevät elementit, joiden on hävitettävä. Ne ovat kaikki osa valintaprosessia ja keinoja minun valokuvauksessani luoda mielikuva sellaisena kuin olen kuvitellut päässäni, aivan kuten sanat luovat runon ja nuotit muodostavat musiikkia. Todellisuus muuttuu kuvaksi, kuvasta tulee valokuva, uusi osa todellisuutta, joka on valmis jakamaan katsojien kanssa omalla kokemuksellaan. Valokuva, joka tarjoaa tilaa yhdistyä omasta mielikuvituksestasi, tunteistasi ja tunteistasi. Valokuvaus on omaelämäkerrallista, en voi ottaa kuvia olematta sitä mitä olen. Jokainen valokuva on heijastus siitä, millainen olen ja miten ajattelen, ja tulos prosessista, joka tapahtuu päässäni. Jokaisen uuden kuvan myötä näet yhä enemmän siitä, kuka olen, mutta ei koskaan täysin, kehitys jatkuu. Utelias mitä tuleman pitää.